Aloitin luonnollisesti tästä päästä. Perinteinen Fraunhofer akromaatti. Linssit sijoitettu massiiviseen metallirakenteeseen, jossa kolme lukituspulttia (yksi puuttuu), ja kuusi kollimointiruuvia. Linssin suojuksena kierrettävä muovisuojus.

Ei auta kuin purkaa koko hienous. Vähän toista kuin nykyisten halpaputkien muoviset vastaavat.

Ja siellä ne vaeltavat. Syyksi paljastuu peliautomaattien puolelta tuttu "asentaja arska".
Linssien saamunen ulos kehikosta osoittautui hiukan hankalaksi, koska toleranssia ei paljoa ollut. Linssin ja metallikehyksen välissä vähemmän kuin piirustuspaperin paksuus.

Tässä kuvassa linssiasetelma on jo puhdisteltu sekä kasattu. Ilmavälistä huolehtivat metallinpalaset ovat paikoillaan. Myös linssiä paikallaan pitävä jousirengas on paikallaan. Mutta se ei tee mitään. Kun kääntää koko pakan toisinpäin sanovat linssit että klap!
Jossain vaiheessa on tämän jousirenkaan ruuvit vedetty pohjaan asti. Sitten on ulkoapain painettu linssiä vasten niin kovaa, että koko linssipari on liikkunut taaksepäin, ja tämä kolmesta kohtaa linssiä paikallaan pitävä jousisysteemi on painunut ruttuun.
Tämän renkaan tarkoituksena on että linssiä ei puristeta liian kovalla voimalla. Varsin hieno systeemi, kun on otettu huomioon purisuksen aiheuttama taipuma linssiin..
Linssin ulkoreunat suorastaan huutavat mustaa tussia. Voi olla turhaa hifistelyä mustata ne hajavalon heijastelun vähentämiseksi.
Lyijykynällä tekemäni kohdistusmerkit eroittuvat. Kasaaan linssipaketin aina samoin kun olen sen purkanut.

Hiukan taivuttelemalla sai linssiä paikallaan pitelevän renkaan alkuperäisiin muotoihinsa. Myöskään ruuveja ei vedetty kiinni pohjaan asti.
Se on siinä. Valo näkyy lävitse ja on kulunut vain sieltä mistä linssiä pääsee puhdistamaan. Eli uloin pinta.
Optiikan puhdistamisessa nyrkkisääntö että ei turhaa puhdistamista. Saa olla melko paskanen linssi ennenkuin alkaa näkyä kuvassa. Vältä mikrokuituliinaa joka poraa lävitse heijastuksenestokalvoista. Pölyhiukkasten yksittäinen poistaminen on verrrattavissa legopalikoihin kaiutinkaapeleiden alla.

Sitten putken toinen pää. Fokuserin kimppuun. Putken sisäpuhdistus tämänikäisessä on näköjään verrattavissa 30 vuotta vanhoihin peliautomaatteihin. Kuolleita hämähäkkejä.

Tässä yhteydessä oli hyvä kurkkia myös ettei missään ole mitään irtoamassa. Baffling on muutoin kunnossa mutta alkaa liimat kuivua mustalta kankaalta.

Ja tällainen tarkennuslaite siitä lähti irti. Rack and pinion tyyppiä. Paikallaan kulmaprisma, jossa samalainen muovitulppa kierteillä kuin objektiivin edessä. Onkohan tämä nyt jokin rakennussarja? Teolliselta tuotteelta haiskahtaa. En tunne tällaista laitosta ja kun ei kaivamallakaan netistä löydy samanlaisesta kuvia niin johan on. Se että näyttää vintagelta huolehtii jatkotoimenpiteistä putkelle. Muutoksien on oltava sellaisia että saa palautettua helposti museokatsastuskuntoon.

Täytyy olla Saksalainen. 1231 grammaa ilman kulmaprismaa.

Kulmaprismaa puhdistamassa. Kuvassa julmetun paksusta metallista valmistetun prisman takalevy irroitettuna. Prisma irtoaa löysyttämällä ruuvit molemmin puolin jolloin oranssit muoviklipsut löystyvät.

Tässäkohtaa oli jo varma että puhdistelen nämä kulmaprismat ja okulaarit museolaatikkoon varastoon. Eihän näitä uskalla paljoa käytellä.
On kummallinen okulaariholkin mitta kun se ei ole 0,95 tuumaa eikä 1,25 vaan jokin siitä väliltä. Olisiko 1,18? Jokatapauksessa noin millin pienempi mitä nykystandardi, eli tähän päähän ei sitten laiteta mitään nykyisiä okulaareja.