Nopeasti
pääsi kärryille homman perusteista. Tässä sävykorjaamaton
lopputulos. 20kpl 20 sekunnin valotuksia. Yhteensä 6,6 minuuttia.
Andromedan kierteishaarojen yksityiskohtia alkaa tulla esille. Keskusta
ylivalottunut. Mutta nyt on hallinnassa se miten kuvat otetaan ja miten
ne koneella käsitellään pinottavaksi. Ajan kanssa sitten
pitää paneutua sävyjen korjaamiseen. Tässäkin
esimerkiksi vihreää aivan liikaa, kuten myös pinoamisessa
valittu sellainen metodi, että aiheuttaa kuvien reunoille efektiä.
Modaamaton Canon aiheuttaa tähtiin leviämistä (bloating).
Coma corrector menee ostoslistalle ennekuin iskee jokin space sickness.
Huomaa kuinka laajalle
galaksi ulottuu. Ei mahdu 650mm polttovälillä kuvaan. Muistutus
siitä että on lähellä. Ja joka sekunti 140 kilometriä
lähempänä suhteessa omaan galaksiimme. (suhteessa aurinkoon
luku on vielä suurempi) Turha varata sipsejä ja pepsiä.
Kohtaamiseen menee aikaa.
Siitä kuvaamisesta.
Lukitsin kameran peilin yläasentoon, ja asetin viiveen laukaisulle.
Ei ole kauko-ohjainta. Kun peili on lukittu ylös, se ei aiheuta tärähdystä
valotuksen alussa. Samaten viive laukaisussa antaa laukaisunapin painamisen
aiheuttaman tärinän vaimeta ennekuin suljin aukeaa.
Antiikkinen prosessori
Canonissa käsittelee sitä raw- kuvaa puolisen minuuttia ja busy-teksti
tulee ruudulla tutuksi. Kun kamera vapautui säädeltäväksi,
tarkistin jokaisen otoksen zoomaamalla sen ruudulla maksimiinsa, siltä
varalta että olisi seuranta lakannut toimimasta yms. Kuvaussession
lopuksi piti napsia kaukoputken aukko peitettynä pimeitä kuvia
samalla valotusajalla parisenkymmentä kappaletta. Niitä kutsutaan
nimellä "dark". Ja kello käy. Tik Tak!
Sisälle sitten kaukoputken
kanssa mennään kamera kiinni putkessa. Samassa asennossa, samoilla
säädöillä jos vain mahdollista, että voidaan
ottaa "flat" kuvat pidellen typerän näköisenä
tietokoneen monitoria kaukoputken aukolla. Kymmenet bias kuvat voi taas
ottaa vaikka pimeässä komerossa, pidellen kameraa itseään
vasten että varmaan ei mene valoa mistään kennolle, samalla
kun hypnakogiset näyt riehuvat silmissä.
Siis mitä hittoa?
Itse tähtikuvat "light", pimeäkuvat "dark",
mystiset "flat" kuvat ja vielä "bias" kuvat kuvankäsittelyyn.
Miten hitossa toi voi olla noin vaikeeta? Siitä oma juttunsa, mutta
mieluummin tuo kuin että kompuroin raskaan Dobsonin kanssa lumihangessa!
Kuvankäsittely kun on niitä kevyitä istumahommia. |