Sky-Watcher 200/1200

Köyhän miehen valoämpäriksi nimitelty. Siinä on paras mahdollinen hinta/aukkosuhde. 20 cm läpimittainen peili kerää jo niin paljon valoa että siitä on aikuisten oikeasti DSO (Deeps Sky Object) havainnointiin. F6-polttovälillä kuvakin on jo kohtuullista tasoa. Erotuskyky aivan eri luokkaa mitä pikkuputkilla, mutta seurannan puutteessa käytännössä rajoitutaan pienille ja keskisuurille suurennuksille.

Kollimointityökalut saavat kulkea käytännössä kokoajan mukana. Iso peili on massiivinen lasikiekko, ja ei tarvita suurtakaan kolausta kun se jo liikahtaa paikaltaan. Joku voisi sanoa että ruuvaa peilin pitimet niin tiukalle ettei liikahda, mutta sehän ei käy. Peilin parabolinen muoto on halvoissa kiekoissakin vähintään tarkkuudeltaan luokkaa 1/3 - 1/6 valoaaltoa. Tuollaisissa toleransseissa kova lasikiekkokin tarvitsee hellää käsittelyä. Isompi lasin puristelu näkyy.

Kuvassa juuri paketista kasattuna ja tarkennuslaitteessa mukana tullut okulaari. Se toimitti minulla tuossa pelkkää pölysuojan virkaa. Millä tahansa kaukoputkella pitäisi ajatella sitä okulaaria. Nämä halvat okulaarit on tarkoitettu vain siihen että alkuun pääsee. Eikä tarvita sen kalliimpaa kuin 30-40 euron plössl okulaari, niin saa paremman kuvan kuin näiden mukaan yleensä laitettavilla "super plössl" virityksillä.

Se nyt vaan on niin, että jos et halua maksaa okulaarista, et saa kaikkea irti kaukoputkestasi. Tällä putkella tykkäsin käyttää Baaderin Hyperioneja. Niitä sanon "ysisatasiksi", mutta tällä putkella ne toimiva mielestäni hyvin. Tulee taatusti tarpeeksi valoa.
Hyperion maksaa nykyään melkein 150 euroa, joten kannattaa miettiä tarkkaan mitä katselee ja valita okulaarin polttoväli sen mukaan. Älä ota heti suurinta polttoväliä kuten Hyperion 24mm. sillä suurennus on 50x tässä putkessa, mutta moni syvän taivaan kohde tarvitsee enemmän. Tietysti jos haluaa laajoja näkymiä niin sitten. Kuuta tykkäsin katsella 8mm Hyperionilla. Sen 150X suurennus toi jo mukavasti yksityiskohtia esiin...ja sitä suurempia en sitten käyttänytkään. Kuun kanssa mukavuusalueeni liikkui välillä 70X - 150X. Ensin mainittu oli DSO käytössä enemmän.

Kaksituumainen fokuseri, joten Hyperionista saattoi ruuvata sen etukappaleen pois ja katsella kaksituumaisena.

20cm peilillä ja F6 polttovälillä saadaan kuusta okulaarille jo niin paljon valoa, että se kertakaikisesti häikäisee silmän.
Digikameroilla valotusajat säätyvät hyvin pieniksi, ja niinpä kohtuullisia kuukuvia saa aikaiseksi yksinkertaiseksikin katsotulla laitteistolla. Nämä esimerkkikuvat on otettu jo yli kymmenen vuotta sitten (2005) HP 318 PhotoSmart digikameralla. Siinä ei megapikseleillä henkseleitä paukuteltu. Sitäpaitsi kuvat on otettu käsivaralta. Kamera vasten okulaaria ja sormikopelolla asetellen suunilleen keskelle okulaaria. Naks! Yksi otos ja se oli siinä. Silloin ollut kuullutkaan kuvien pinoamisesta.

Kuvasta on linkki alkuperäiseen kuvatiedostoon, jonka kamera tuuppasi ulos sellaisenaan.

Tychon säteet

Eihän kuvissa sillä kameralla ihmeemmin erotuskykyä ole, mutta muistan viettäneeni tietokoneen ääressä kuvia zoomaillen enemmän aikaa mitä kaukoputken äärellä, ja useampanakin iltana palasin kaukoputken ääreen havainnoimaan tarkemmin kohteita joihin olin PC:n näytöllä kiinittänyt huomioni, ja jotka olivat kaukoputken ääressä hytistessä jääneet huomaamatta.
Kuussa maisemat muuttuvat joka yö valon ja varjon rajan, terminaattorin, edetessä.

Köyhän miehen valoämpärillä on paljon annettavaa. Mutta ei heikkoselkäiselle. Ja pihalle kuljettaminen oli aina se kolmen kerran reisu. Jalusta, putki ja tuoli. Yhdellä kertaa kokonaisuuden saa myös kuljetettua jos on varovainen. Minä en ole.