Gottlieb Super Orbit

System 80 oli se järjestelmä jonka parissa tuli flippereiden tekniikkaan tutustuttua. Circus oli ensimmäinen.

Viimeiset viisi vuotta meni yrittäjänä ihan muissa kiireissä, ja itseasiassa kaikki harrastukset jäivät. Aivan kaikki. Oikein klassikko. Sitten kun alkoi olla varmaa, että tämä olikin tältä erää tässä, alkoi harrastusvälineiden katseleminen.

Valinta oli flipperin kohdalla vaikea. Paluu harrastukseen ei olisi järkevää täysin toimivalla laitteella. Ei siinä olisi mitään tekemistä. Siispä katselemaan olisiko minkään asteen projekteja. Liian uusia riitti, joten päätin tehdä tiukan seulan. Gottlieb sys1 - 80. Koska tarjolla oli samaan aikaan myös sähkömekaaninen, mielestäni erittäin hyväkuntoinen Gottlieb, meni juttu kynsien pureskeluksi. Myyjä vieläpä laski sähkömekaanisen hintaa, joten päätös piti tehdä nopeasti tai unettomia öitä alkaisi kertymään. Niitä oli jo ennestään liikaa. Nyt oli aika rentoutua ja katsella niitä oikeita töitä.

Tarjolla oli jo jonkin aikaa ollut Super Orbit, joka on System-80. Pikaisen googlauksen mukaan oli vieläpä viimeinen kone ennekuin Gottlieb muuttui Mylstarin kautta Premieriksi, joten otetaan pois. Nokkakärryt autoon ja kesälomalla oleva tytär mukaan flipperikaupoille.

14.6.2016 totesin pelikuntoisen, pikkuvikaisen ja mahtavan nostalgisesti teknistä hajua päästävän Gottliebin jokaisen euronsa arvoiseksi. Mitään tingitä. Sähkömekaanisen olisi saanut halvemmalla, mutta mielessä kutkutti hapertuva elektroniikka, ja haaste, että osaisinko viiden vuoden harrastuksen täyspysähdyksen jälkeen enään tehdä sille mitään.

Jo samana iltana oli vajaanäyttöinen flipperi jaloillaan ja testipelit menossa.

Flipperin haku osoittautui muutamien sattumien osalta myöhemmin hyvin erikoiseksi, ja siitä oma juttunsa.

Mysteeri flipperikaupoilla - Peltolamminkadun episodi

 

 

 

Flipperi siis päätyi surutta jaloilleen ja pelattavaksi ilman mitään stressejä tai rituaaleja. Ajatuksena oli että antaa piilovikojen ilmoitella itsestään. Mitä enempi savua, sitä hauskempaa.
Mitään ei posahtanut neljän tunnin yhtäjaksoisen rämpyttämisen jälkeen, mitä tytär innostui pelailemaan. Siitä huolimatta että yksi bumper oli pimeänä, kaikki valot eivät toimineet, yksi näyttö puuttui ja yksi portti oli toimimaton.

Tässä ensimmäinen näkymä takataulun sisuksiin kotioloissa. Kaikki konkat edelleen originaalia, luultavasti originaalit epromit, kummia virityksiä driverilla, eikä minkäänlaisia "mandatory" luokan parannuksia mitä tulee Gottliebin akilleenkantapäähän, korttien välisiin maadoituksiin. Mutta ainakaan täällä ei ole likaista.

Tässä kohtaa mutisin puoliääneen että "Ja minulle asti se sitten kesti..."

Jospa otettaisiin erityisen varovaisesti ja huolellisesti tälläkertaa.

 

 

Kylmä hiki nousi otsalle kun katselin korteilla olevia epromeja. Näyttivät täysin koskemattomilta ja 33 vuotta laittoi miettimään, että ollanko jo siinä vaiheessa, että piirien irroittaminen ja käpälöinti on sitten se viimeinen niitti otsaan, jonka jälkeen minulla olisi vain hieno vaneerilaatikko, johon syttyy valot, muttei sitten muuta.

Ensitöikseni maadoitusranneke käteen ettei iske pallosalama ja CPU:n eprom irti. Onneksi oli harrastuksen elvyttelyä ajatellen jo ehditty kokoamaan joitain tarpeita. Sopivat epromit löytyivät omasta hyllystä.

 

 

Pois turha hienostelu, niin jää vähät rahat tärkeämpään, kuten flipperinosiin. Jos tietää mitä tekee, voi oikaista, olla hankkimatta eprom tyhjennyslaitetta, ja tehdä sellaisen itse. Eprom muistipiiri pitää ennen uudelleenkirjoittamista tyhjentää ja se tapahtuu UV-valolla. Tässä piiri korotettu innovatiivisella ratkaisulla mahdollisimman lähelle lamppua.

 

 

Helvetinkone. Flipperin ruosteinen kolikkolaatikko, maalarinteippiä, ruskeaa pakkausteippiä, kuumaliimaa, mitä piuhaa sattui eteen osumaan, UV-putki ja teurastettu vanha pöytälamppu, josta putken sytytin.

Tulos: Eprom tyhjennys- / kasvojen kuorimislaite. Siinä kun kurkit vähän aikaa, niin muistat miksi oli silmät sameana hitsattuasi ilman maskia.

Nyt kuvaa katsoessa muistaa mikä olikaan se proto mikä piti päivittää turvallisemmaksi...

 

 

"Sielunkaappari" käytössä. Kopioi alkuperäinen laitteen muistiin ja kirjoita uudelle piirille. Sama toimenpide toistettiin äänikortin kahdelle epromille.

 

 

Sähköpuoli pitää antiikkiflipperissä läpikäydä yllätysten varalta. Ensimmäisenä originaalit suotokonkat, keltaiset kuuraketit, vaihtoon kabinetin päävirtalähteeltä ennenkuin ne lähtevät omia aikojaan.

 

 

Kabinetin pohjalta järjestyksessä takataulun virtalähteeseen. Ei hitossa! Se on aivan koskematon ja alkuperäisessä kuosissaan. Suorastaan museokelpoinen.
Mutta koska kone tulee jatkuvaan käyttöön niin ainakin kaikki elektrolyyttikondensaattorit vaihtoon ja kortin antamat jännitteet mittaukseen. Siinä ne lukee suoraan kortilla miten pitää olla. TP1 + 60V ja niin edelleen. Jos ei ole niin etsitään että missä vika?

Jotain ruskeaa on sinisen konkan vasemmalla puolen. No onpas hyvin suuniteltu. Ei tule C2:lle kylmä. Konkan eristekuori on jo vetäytynyt kuumuudesta. Omasta sisäisestä vai molemminpuolisesta paahtamisesta?

 

 

Virtalähteen komponenttien vaihtaminen vaatii Q3:n irti juottamisen, että kortin saa irti jäähdytyselementtinä toimivasta pohjalevystä. Tässä kohtaa huomasin jotain härmää C2:n toisessa päässä ja pyyhkäisin mikrokuituliinalla. Naks!

 

 

Niin mites se menikään. "Minulle asti se kesti". Uskomatonta että tämä yleensä on toiminut. CR7, zeneri, on jo kadottanut myös puolet kuorestaan, ja pudotteli kokoajan lisää homman edetessä. Ilmeisesti silkkaa järkytystä en tullut ottaneeksi kuvaa siitä mitä kävi C2 poiston jälkeen. Pieni pyyhkäisy ja CR7:sta oli jäljellä jalat ja mustaa pölyä!

Elikkäs tämä on ihan normi käytetty ja toimiva flipperi. Tällaisia ne ovat. Ikä tekee tehtävänsä. Voikohan tämän alkuperäisemmässä kuosissa olevaa flipperiä edes löytää? Vintagea isolla alkukirjaimella.

 

 

Ruma mutta "uskaltaa käyttää" kuntoinen virtalähde. Täytyy C2 vaihtaa ehtiessäni myös aksiaaliseksi malliksi. Potikalla näkyy loppusäädön yhteydessä tehty tussaus. Jokin siihen osuu kuitenkin (ainakin meillä) takaisin tauluun asennettaessa ja on sitten huomaamatta nuppi kaakossa. Näin voi vielä merkinnästä lopuksi varmistaa, että kaikki on kuten pitää.


Tussimerkki C2:lla taasen kertoo, että byebye:stä hankitut konkat on ensin varmistettu olevan käyttökelpoista tavaraa. Sama koskee perävalotakuu piste netistä tehtyjä hankintoja.

 

 

Driver korttiin täytyy myöhemmin palata ajan kanssa, koska se näyttää sen verran sovelletulta. Jospa nyt vain ottaisin irti ja tekisin yleisen tarkastuksen. Ihan kaiken varalta.

 

 

Kun se toimii, se on korjattu eikä kaipaa lisää räpeltämistä. Kortit on jo tämänikäisissä Gottliebeissa sen verran kiven alla, että pahastikin kärvähtänyt kortti kannattaa harsia kuntoon...mutta joo. Tähän täytyy palata. Jo nuo lisätyt vastukset häiritsevät.

 

 

On käynnyt kuumana...ja suosittelen komponentin vaihdon jälkeen lyhentämään jalat.

 

 

Museokelpoisesta äänikortista nappasin kuvan talteen ennenkuin vaihdoin elkot ja kirjoitin uudet epromit.

 

 

Kun jokin ei toimi, liittimet irti. Ensimmäinen toimenpide ennenkuin aletaan korjaamaan mitään. Tässä esimerkki Super Orbitin CPU:n ja Driverin välisestä kaapelista. Katso tarkkaan seitsemäs ja kahdeksas pinni vasemmalta. Valmiiksi uusiksi "nipsutettu" liitin on hyvä pitää varalla jos harrastelee vanhoja Gottliebeja.

Tuon korjaus onnistuu ilman mitään erikoistyökaluja, tosin hieman hankalammin. Mutta "liittimen nipsuja" kannattaa pussillinen lisätä tilauslistaan jos ei jo ole.

 

 

Kun takataulun elektroniikka oli tuoreistettu, ja tehty ne "mandatory" päivitykset korttien välisiin maadoituksiin, oli aika kurkata pelilaudan vikoja. Yksi bumpereista, tai kotimaisittain, potkutorneista, ei toiminut. Vika löytyi pop bumper driver kortin irronneesta liittimestä. Paitsi että se ei irtoa itsekseen.

 

 

Joku on siis irroittanut liittimen vähentääkseen salamointia? Hyvät murtumarenkaat ja oikeanpuoleisimman jalan ympärillä kunnon välys sekä mustumaa kipinöinnistä.

Potkutorni...

 

 

Niitä murtumarenkaita löytyi jokaiselta kortilta missä vain oli piikkityyppiset liittimet. Tässä takataulun powerilta alkava murtuma. Kolvi ja kolvaustaito on pakollinen.

 

 

Ihmettelin jonkun aikaa kummaa käynnistystä. Kone ikäänkuin "pamahti" käyntiin. Tässä museokuva hienosta Reset-kortista, ennenkuin vaihdoin siihen elkot ja käynnistyshuolet loppuivat.

 

 

Holkkeja, lamppuja, Novusta (ja kaiken varalta kärkiviila) löytyi kotimaiselta yrittäjältä, mutta ei Gottliebin seitsemän numeroista näyttökorttia. Olisin ollut oikeasti hämmästynyt jos olisi löytynyt.
Helmikuussa 2017 posti toi terveiset Trump-landiasta. Puuttuva näyttökortti saapui.
Taitavat olla jo katoava luonnonvara nämä Gottliebin näytöt. Löytyy purkukoneista jos on kone mistä purkaa. Ettei olisi enemmistö täytemaana, eivätkä ne purkuosatkaan ikuisesti kestä.Tämäkin yksilö olisi museokatsastetun rakentajalle hieno. Alkuperäisellä konkalla. ESD pakkaaminen unohtunut.

 

 

 

Puuttuva näyttö oli korjattu näin. Tai sitten tarvittu varaosanäyttö toiseen koneeseen. Eihän siinä mitään. Pois näkyvistä on pois mielestä. Ja kun vika ei näy on se korjattu. Äkkiäkös nuo teipit irti nyppäisee...

 

 

Argh! On sitten ollut ilman näyttöä vähän pidempään. Takalasille on teippauksen jälkeen tullut lakkakerroskin. Äkkiäkös tuon liiman tuosta pyyhkii...

 

 

Son of a bitch! Ja nyt seis. Oikeiden kemikaalien puuttuessa pakko jättää raidat tauluun poistotoimenpidettä odottamaan. Liima istuu kivettyneenä yllättävän tiukassa. Raaputtamaankaan en ala. Liiman poistotoimenpide pitää myös suunitella niin, että ei ole tuloksena koko näyttökortin esittelevä aukko.

 

 

Nyt se ei ole enään vajaanäyttöinen, mutta paistaahan se silmään ne liimaraidat. Yllättävän pieni mutta häiritsevä sävyero, enemmänkin kirkkausero, on nelosnäytöllä, kun siitä puuttuu vihreä muovi.
 
Seuraavaksi tutustuminen pelilautaan, joka on onneksi vain hiukan kulunut sieltä missä pallo liikkuu...
 
Pages updated 11.03.2017

 

TAKAISIN