Seuraava jatkaa kohdallani sarjaa eriskummalliset sattumukset liittyen paikkoihin ja ihmisiin Tampereella. Näitä riittää.
Kun flipperi oli turvallisesti kotiphassa, alkoi aavemainen tunnelma, joka oli ollut kauppoja tehdessä, jo pikkuhiljaa kadota. Äkkiä tuo unohtui kokonaan yli puoleksi vuodeksi yrityksen lopettamisen mukanaan tuomien prosessien keskellä.
Kunnes 8.2.2017 tyttären kanssa
mummin luona vieraillessa katse osui Ubuntu työpöydällä
auki olevaan kuvaan. Se oli julkisivukuva kerrostalosta kansiossa "Kotitalot".
"Helposti löytyy netistä, kun hakee myytävistä
asunnoista" toteaa eläkeläinen.
Vanhojen, hapartuvien paperivalokuva-albumien skannailu ja digitoitujen kuvien organisointi oli mummilla taas menossa. Tällä kertaa projektina paikat missä on joskus asuttu, ja miltä ne näyttävät nyt.
"Hei toi on se flipperipaikka!" sanoo tytär, ja siitä se ihmettely alkaa. Että mitä hittoa. Juurihan me oltiin tuossa pihassa kesällä. Miksi se on tällä työpöydällä? En ole edes kertonut flipperin ostosta sen tarkemmin, kuin että tytär oli mukana.
Se oli kieltämättä eriskummallinen ostosreisu.
Ensimmäinen välähdys tuli kurvattaessa talon pihaan. Sellainen huimauksen tapainen, ja mietin vain että tulikohan ne verenpainelääkeet muistettua aamusta. Olivat tupanneet viimevuosina unohtumaan toisinaan useampanakin päivänä perätysten. Jostain kumman syystä.
Myyjällä oli avaimet kateissa,
ja odoteltiin jonkun aikaa, että huoltomies ehtii paikalle kämpän
ovea avaamaan.
Pihalla tytär käveli ajankulukseen parkkipaikan vieressä
kulkevaa nurmikkoa, ja itsellä mieleen alkoi hiipiä aavemainen
tunnelma. Olenko minä käynyt täällä joskus?
Kävinhän sähköalan perustutkinnon ja lisäksi
elektroniikka-asentajan koulut lähettyvillä, kävelymatkan
päässä, TAKK:ssa, joten jospa joku kaveri olisi asunut
täällä? Ei. Ei asunut.
Aavemainen tunnelma vahvistui porraskäytävässä. Sitä tunnelmaa voisi kuvata perspektiivihäiriöksi. Portaat seuraavaan kerrokseen tuntuivat epämiellyttävän jyrkiltä. "Nyt jokin mättää" ajattelin. "Äkkiä kaupat lukkoon jos kone ei ole pommi, ja kotiin täältä! Tiedä vaikka jotain kohtausta kehittelisi..."
Kämppä tuntui kumman tutulta, se huoneiden asettelu, ja pihalla myöhemmin flipperiä autoon lastatessa piti vilkuilla sitä pihaa.
"Jotain kumman tuttua tässä..."
46 vuotta aiemmin. Sama piha, minä leikkimässä ja isäukon mosse.
Time Warp kirjaimellisesti.
Melkein voi kuvitella tähän
kohtaan kuinka Shatner lysähtää nojatuoliinsa tokaisten
"Weird or what!"
(viitaten samannimiseen hömppädokumenttiin)
Mitkä on todennäköisyydet että tällaista sattuu? Pitäisköhän lotota?
Porraskäytävä ei sentään ollut flipperikaupoilla sama, mutta nyt mielessä on kummallinen tunne kun muistelen oman tyttären juoksennelleen meikäläisen leikkipaikalla. Perhana. Se on mun nurmikko!
Ja ehkäpä se "perspektiivihäiriö" selittyy alitajuisilla muistikuvilla. Tuon kokoiselle ne hieman nykynormeja jyrkemmät portaat ovat tuntuneet varmaan traumaattisilta.
Ote klassisesta "vieraskirjasta."
Isäukon työ vei talkkarin kämpästä toiseen,
asuttiin sielä missä työ, ja se alkoi jo näkyä
äiteen maininnoissa. "Taas."
Tätä kirjoittaessa muuton vuosipäivä on ensi viikolla.
Nämä "kummat sattumukset" näyttävät liittyvän tavalla tai toisella flippereihin ja lienee aiheellista aloittaa henkilökohtaisen historian kartoitus. Jospa sielä jokin kuvio löytyisi.
Tai sitten sieltä löytyy Rod
Serlingin haamu joka vihjaa että pitäisi ostaa Twilight Zone...